Ompeluseurassa heitetystä ideasta lähti liikkeelle lähes 70 vuotta kestänyt menestystarina suomalaisen lelunvalmistuksen historiassa.

Turun Martta-yhdistys valitsi vuonna 1908 viisihenkisen komitean nukketoiminnan aloittamiseksi. Sen tehtävänä oli ostaa työtarvikkeet ja suunnitella ensimmäiset nuket malleiksi. Myöhemmin samana vuonna perustettiin Turun Martta-nukketeollisuus, ns. Nukkela.

Alkuun lähdettiin vaatimattomasti. Nukkien täytteenä käytetty sahanpuru kuivattiin kotona hellauuneissa. Nukkien vartalot ommeltiin ja täytettiin itse, päät ja kädet ostettiin Saksasta. Nuket valmistettiin ohjeiden ja mallien mukaan valmiiksi leikatuista kankaista kodeissa, joissa naiset ompelivat kuka vartaloita, kuka kenkiä tai hattuja, kuka alus- tai päällysvaatteita. Neitinukeilla oli oma peruukintekijäkin.

Alkuvaiheessa nukkeja myytiin toreilla ja markkinoilla. Toimintaa laajennettiin, ja ensimmäinen kauppamatkustaja palkattiin 1912. Pian työntekijöitä oli 40. Nukkelan nuket osallistuivat myös kansallisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin. Lähes kaikista näyttelyistä saatiin myös palkintoja.

Ensimmäisen maailmansodan myötä tuonnin tyrehtyessä saksalaisia nukenpäitä ei enää saatu. Ratkaisu puuttuviin nukenpäihin löytyi lopulta maalarimestari H.E. Nurmen 1916 Turkuun perustamasta "Lasten leikkikalujen valmistusliikkeestä". Vuonna 1918 Nukkela työllisti jo 112 henkeä, sekä ne 30 jotka työskentelivät nukenpäiden valmistamossa.

Jälleenmyyjien määrä kasvoi, vuonna 1925 niitä oli 240. Samana vuonna on kirjattu myydyksi 33.366 nukkea, sekä suuri luku nukkejen irto-osia. Markkinointia lisättiin tilaamalla taiteilija Einari Vehmakselta vuonna 1931 reklaami "Ostakaa Marttanukkeja". Nukkien postimyyntiä harjoitettiin Kotilieden ja Emäntälehden kautta. Tilauksia ulkomaita myöten tuli enemmän kuin ehdittiin toimittaa. Harrastelijamaisesta yrityksestä tuli kasvava suurliike.

Sotavuosina 1939-1945, tuonnin puuttuessa, kotimaisilla nukeilla olisi ollut valtava menekki. Vuonna 1943 kansahuoltoministeriö ryhtyi kuitenkin leikkikalujen valmistuksen säännöstelyyn ja kielsi nuken valmistuksen. Nukkeja sai taas ommella jonkin ajan kuluttua, mutta paperikankaasta ja ministeriön määräämin hinnoin. Työ kärsi, paperikangas oli karkeaa ja rikkoi helposti ompelukoneen. Tilauksia suorastaan tulvi, mutta korvikemateriaaleista valmistettujen nukkien laatu ei tyydyttänyt kuluttajia. Kansahuoltoministeriö vapautti leluteollisuuden valvonnasta vuonna 1945, mutta raaka-ainepula jatkui. Avuksi saatiin tilkkulähetyksiä sekä Ruotsista että Amerikasta asti. Tarvikepula helpottui vasta seuraavalle kymmenluvulle siirryttäessä.

1950-luku toi mukanaan toisenlaisia ongelmia - kilpailu alalla kiristyi. Ulkomaantuonti lisääntyi ja muoviset, kestävämmät nuket tulivat markkinoille. 1960-luvulla Nukkelassa alettiin valmistaa pesunkestäviä mollamaijoja ja kangaseläimiä. Vuosikymmenen loppupuolella puolet tuotannosta osti Oy Stockmann Ab. Erityisesti nuken vaatteet kiinnostivat ostajaa, niinpä tuotantoon otettiin täydellinen nukkien vaatemallisto. Mallia haettiin ranskalaisista lastenvaatekuvastoista.

Nukkela joutui lopettamaan toimintansa kannattamattomana vuonna 1974.

Lähteet: Anna-Liisa Amberg, Benita Suomi: Suuri suomalainen nukkekirja. Ajatus 1997 / Pipsa ystäväni. Turun maakuntamuseo 1989