Kansainvälisillä lelumarkkinoilla suomalainen nukke on näytellyt vain vaatimatonta sivuosaa. Suomessa nukkeja on teollisesti valmistettu vasta 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Ensimmäinen yleinen teollisuusnäyttely pidettiin 1876 Helsingin Kaivopuistossa, ja mukana oli myös useita lelujen valmistajia. Nukkemestari Amanda Hertman Kuopiosta esitteli yleisölle kankaiset, sahajauholla tai vanulla täytetyt nukkensa. Nuket maalattuine kasvoineen eivät kauneudessa vetäneet vertoja tuontinukeille, mutta olivatpahan leikeissä kestävämpiä.

Naantalissa nukkeja valmistivat sisarukset Maria Charlotta, Carolina ja Josefina Lindbom. Isänsä satulaseppämestri Johan Lindbomin kuoltua 1849, he elättivät äitinsä kanssa itsensä leipomalla ja käsitöitä tehden. Syntyivät ohuesta langasta neulotut Naantalin nuket, jotka kuvasivat sotilaspukuista Savon jääkäriä ja hänen morsiantaan. Tokka-Lottana tunnettu Maria Charlotta möi niitä vielä 1900-luvun alussa Naantalin muistoina kylpylävieraille.

Ensimmäisen lelutehtaaksi mainittavan yrityksen, Suomen, perusti Kuopioon vuonna 1888 rouva Matilda Nordensvan. Hän perusti lelutehtaan tavoitteenaan korkeatasoinen suomalainen käsityö, sekä työn tarjoaminen varattomille nuorille. Lelujen valmistus tapahtui osittain tehtaalla, osittain työntekijän kotona. Tuotteisiin kuuluivat nuken huonekalut, eläimet, reet, rattaat ja nuket.

Turun Martat perustivat Aurora Johanssonin johdolla Turun Martta-Nukketeollisuuden vuonna 1908. Siitä kehittyi yksi tunnetuimpia ja pitkäaikäisimpiä nukkien valmistajia maassamme.

Vihtiläinen Dollitex Oy perustettiin vuonna 1952. Dolli-nuket valmistettiin muovista prässäämällä. Vuonna 1975 Polarnukke Oy Lapista osti tehtaan nukenvalmistusoikeudet ja muotit. Polarnukke valmisti nukkeja lapinpukuun ja kansallispukuihin puettuna. Polarnukke lopetti toimintansa 1990-luvulla.

Turun Martta-nukke teollisuus

Martta-yhdistys perustettiin vuonna 1899. Yhdistys tarjosi kulttuuri- ja kansalaiskasvatusta, ja sen säännöissä korostettiin naisen velvollisuutta äitinä ja kasvattajana. Vapaaehtoiset naiset jakoivat tietoja ja taitoja Suomen koteihin. Marttojen tarkoitus oli toimia kotien hyväksi, niin aineellisesti kuin henkisestikin. Maaseudulla päästiin nopeammin alkuun kuin kaupungeissa: neuvot puutarhan hoidossa tai kanankasvatuksessa olivat selkeitä ja helppoja antaa. Kaupungeissa perheenäitien lisätulojen hankinta olikin vaikeampaa. Martta-yhdistyksessä etsittiin keinoja luoda kotityömahdollisuuksia naisille.

Turun Martta-yhdistys valitsi vuonna 1908 viisihenkisen komitean nukketoiminnan aloittamiseksi. Sen tehtävänä oli ostaa työtarvikkeet ja suunnitella ensimmäiset nuket malleiksi. Myöhemmin samana vuonna perustettiin Turun Martta-nukketeollisuus, ns. Nukkela. 

Alkuun lähdettiin vaatimattomasti. Nukkien täytteenä käytetty sahanpuru kuivattiin kotona hellauuneissa. Nukkien vartalot ommeltiin ja täytettiin itse, päät ja kädet ostettiin Saksasta. Nuket valmistettiin ohjeiden ja mallien mukaan valmiiksi leikatuista kankaista kodeissa, joissa naiset ompelivat kuka vartaloita, kuka kenkiä tai hattuja, kuka alus- tai päällysvaatteita. Neitinukeilla oli oma peruukintekijäkin.

Ensimmäisen maailmansodan myötä tuonnin tyrehtyessä saksalaisia nukenpäitä ei enää saatu. Ratkaisu puuttuviin nukenpäihin löytyi lopulta maalarimestari H.E. Nurmen 1916 Turkuun perustamasta “Lasten leikkikalujen valmistusliikkeestä”. Vuonna 1918 Nukkela työllisti jo 112 henkeä, sekä ne 30 jotka työskentelivät nukenpäiden valmistamossa.

Jälleenmyyjien määrä kasvoi, vuonna 1925 niitä oli 240. Samana vuonna on kirjattu myydyksi 33.366 nukkea, sekä suuri luku nukkejen irto-osia. Markkinointia lisättiin tilaamalla taiteilija Einari Vehmakselta vuonna 1931 reklaami “Ostakaa Marttanukkeja”. Nukkien postimyyntiä harjoitettiin Kotilieden ja Emäntälehden kautta. Tilauksia ulkomaita myöten tuli enemmän kuin ehdittiin toimittaa. Harrastelijamaisesta yrityksestä tuli kasvava suurliike.

Sotavuosina 1939-1945, tuonnin puuttuessa, kotimaisilla nukeilla olisi ollut valtava menekki. Vuonna 1943 kansahuoltoministeriö ryhtyi kuitenkin leikkikalujen valmistuksen säännöstelyyn ja kielsi nuken valmistuksen. Nukkeja sai taas ommella jonkin ajan kuluttua, mutta paperinarukankaasta ja ministeriön määräämin hinnoin. Työ kärsi, paperinarukangas oli karkeaa ja rikkoi helposti ompelukoneen. Tilauksia suorastaan tulvi, mutta korvikemateriaaleista valmistettujen nukkien laatu ei tyydyttänyt kuluttajia. Kansahuoltoministeriö vapautti leluteollisuuden valvonnasta vuonna 1945, mutta raaka-ainepula jatkui. Avuksi saatiin tilkkulähetyksiä sekä Ruotsista että Amerikasta asti. Tarvikepula helpottui vasta seuraavalle kymmenluvulle siirryttäessä.

1950-luku toi mukanaan toisenlaisia ongelmia - kilpailu alalla kiristyi. Ulkomaantuonti lisääntyi ja muoviset, kestävämmät nuket tulivat markkinoille. 1960-luvulla Nukkelassa alettiin valmistaa pesunkestäviä mollamaijoja ja kangaseläimiä. Vuosikymmenen loppupuolella puolet tuotannosta osti Oy Stockmann Ab. Erityisesti nuken vaatteet kiinnostivat ostajaa, niinpä tuotantoon otettiin täydellinen nukkien vaatemallisto. Mallia haettiin ranskalaisista lastenvaatekuvastoista.